Anne Kero

Olen 47-vuotias kolmen lapsen äiti, ammatiltani laboratoriohoitaja. Olen syntynyt Rauman Lapissa seitsemän lapsen sisarusparveen ja perheessämme oli kristilliset arvot. Lukion jälkeen muutin Turkuun opiskelujen perässä. Perheen perustamisen jälkeen rakensimme mieheni kanssa omakotitalon Maskuun vuonna 2006. Teimme vertailuja Turun ympäristökuntien välillä ja Masku oli helppo valinta; moottoritie oli valmisteilla, jolloin työmatka Turkuun taittuisi vartissa. Lisäksi  tontit olivat edullisia ja kauniita.

Laboratoriohoitajan työni ohella olen tehnyt sijaisuuksia hoitoapulaisena. Olen nähnyt vanhusten ahdinkoa ja omaishoitajien uupumusta.  Hoiva-avustajana näin konkreettisesti vanhusten karun arjen pitkäaikaishoidossa. Laatusuositukset hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ovat yleviä, mutta eivät toteudu käytännön tasolla. Tästä maksavat kovan hinnan sekä vanhukset että hoitajat. Hoitajia on liian vähän, työ on vaativaa ja kuormittavaa. Kun työtä ei resurssien puitteissa pysty aina tekemään hoitajan etiikan mukaan, tulee hoitajan työstä erityisen raskasta. Monessa paikassa vanhukset saavat vain välttämättömät peruselinehdot täyttävää ylläpitoa.

Pitkäaikaishoitoon laitoksissa olisi saatava lisää rahaa ja resursseja. Omaishoitajien taakkaa pitää keventää esimerkiksi lisäämällä vapaapäiviä ja omaishoidon tukea tulisi korottaa tuntuvasti. Jos omaishoitajat uupuvat ja nyt kotona hoidettavat vanhukset siirtyvät laitoshoitoon, kuntien talous ja resurssit eivät riitä. Lisäksi on otettava huomioon inhimilliset seikat; useimmat vanhukset ja vammaiset haluavat elää omassa kodissaan mahdollisimman pitkään läheistensä kanssa.